Tervetuloa nuorten aikuisten iltaan
perjantaisin klo:19:00
Siion-seurakunta I Nordenskiöldinkatu 3, Helsinki

Tie totuuteen

Elämääni ennen uskoontuloa leimasi vahvasti kolme asiaa: tyhjyys, asioiden pohtiminen ja riittämättömyyden tunne. Ensimmäisestä ja viimeisessä Jeesus on tehnyt jo todella suuren työn ja antanut asioiden pohtimiseen aivan uuden näkökulman, uudet lasit joiden läpi katsoa maailmaa: oman Sanansa, josta löytyy elämän ohjenuora ja totuus.

Lapsena ja teini-ikäisenä koin aina olevani ulkopuolinen ja usein minut jätettiinkin porukan ulkopuolelle. Olin se seinille pomppiva ekstrovertti, josta kiusattiin yksinäisyydessä viihtyvä, rauhallinen introvertti. Negativiiset kokemukset ja kanssakäymiset muiden ihmisten sekä perheen kanssa saivat kääntymään enemmän sisäiseen maailmaan pohtimaan syntyjä syviä. Halusin ymmärtää abstrakteja käsitteitä kuten: ikuisuus, tyhjyys ja äärettömyys, mutta pian tajusin että en näitä käsitteitä tule maallisilla aivoillani oikein käsittämään. Noista abstrakteista käsitteistä ehkä konkreettisin oli tyhjyys, joka usein kalvoi sisälläni. Se tyhjyys, jota yritti täyttää milloin milläkin, kuten materialla tai omilla saavutuksilla, mutta kuitenkin huonoin menestyksin. Ei se minnekään häipynyt. Huutava tarve ymmärtää maailmaa ja koko universumia sekä sisällä vellova ahdistus ja tyhjyyden tunne saivat kääntymään New Age -filosofioihin. Ajattelin että ei vastauksia voinut löytyä jostain yhdestä kirjasta, eihän se niin yksinkertaista voinut olla. Raamattu oli vain ihmisten kirjoittama kirja, jolla oli tarkoitus hallita ihmisiä. Eihän Jumala ollut aikasemminkaan lapsena vastannut iltarukouksiini, jossa pyysin Jumalaa ottamaan isäni eläinallergian pois, jotta olisin eläinrakkaana ihmisenä saanut itselleni lemmikin ystäväksi.

Koko teini-ikäni olin syvästi masentunut ja mielessäni kävivät usein itsetuhoiset ajatukset, jotka onneksi jäivät vain spekuloinnin ja suunnittelun tasolle. Saatoin olla kovinkin hymyileväinen ja nauravainen ystävieni seurassa, mutta muiden ihmisten seurassakin olin aina ulkopuolinen ja yksinäinen ja kun saavuin kotiin niin se pimeiden ja raskaiden ajatusten pilvi vyöryi taas ylleni. Rupesin meditoimaan ahdistukseeni ja elämänkatsomustani väritti voimakkaasti kaikenmaailman ”opit” energioista. Sain hetkellistä rauhanomaista tunnetta meditoinneista ja uskostani enkeleihin ja henkioppaisiin. Mitä syvemmälle kuitenkin menin New Age juttuihin, sitä enemmän törmäsin pelottaviinkin yliluonnollisiin ilmiöihin. Ajattelin niiden kuitenkin vain olevan joku manifestoituminen omista negatiivisista energioista, enhän uskonut pahoihin henkiin. Minulla oli aina joku syvällinen selitys kaikkeen. Enhän ollut paljon muuta lapsuudessani ja teini-iässäni tehnytkään kun yksin pohtinut asioita omassa huoneessani. Tähän minun oli kuitenkin vaikea löytää selitystä omista New Age -filosofioistani ilman että maailmankatsomukseni alkaisi muistuttaa reikäistä juustoa. Tajusin etten enää pystynytkään yhdistämään pisteitä. Palapelin palat eivät sopineetkaan yhteen ja aina kun luulin löytäneeni vastauksen johonkin, heräsi minussa taas uusi kysymys.

Tyhjyys kalvoi yhä sydäntä, enkä vieläkään tuntenut pysyvää rauhaa sielussani.

Eräänä päivänä törmäsin Youtubessa yhteen todistukseen, jossa entinen New Agen kanssa tekemisissä ollut mies oli tullut uskoon ja löytänyt vapauden samoista asioista ja henkivalloista, joiden kanssa itse painin. Hänen todistuksessaan oli niin paljon yhtäläisyyksiä omiin kokemuksiini ja pian tajusinkin että kaikki se mitä olin pitänyt totuutena olikin valhetta ja itse totuus oli persoona, Jeesus Kristus. Yhtäkkiä minut valtasi niin yliluonnollinen rauhan tunne ja ilo johon ei meditoinnista syntyvää rauhantunnetta voinut edes verrata. Tunsin fyysistä lämpöä sydämessäni, aivan kuin joku olisi sulattanut sydämeni ikijäästä. Oloni ei ollut ikinä ollut fyysisesti niin kevyt, painava taakka oltiin nostettu sekä harteiltani että sydämestäni. Olin vapaa. Vaikka paljon muuttui sillä silmänräpäyksellä, matkani vasta alkoi sillä hetkellä. Pystyin katsomaan ihmisiä, luontoa ja ympäröivää maailmaa aivan uusin silmin. Aivan kuin huntu olisi nostettu kasvoiltani.

”Ja minä annan heille uuden sydämen, ja uuden hengen minä annan teidän sisimpäänne, ja minä poistan kivisydämen heidän ruumiistansa ja annan heille lihasydämen.”
Hesekiel 11:19

Tuota matkaa on takana vasta hieman vajaat kaksi vuotta, mutta niin paljon on ehtinyt tapahtumaan tuossa ajassa, että tuntuu kuin uskoontulosta olisi pieni ikuisuus. Ymmärrän kuitenkin, että matkaa on vielä paljon jäljellä ja tämänhetkinenkin elämä on vasta varjo tulevasta. Vieläkään ei mene täysin päähäni, että universumin Luoja, Kaikkivaltias Jumala rakastaa minua ja että kaikki on täytetty puolestani. Se että kelpaan täydellisesti ja että Isä Jumala katsoo minua rakkaan Poikansa läpi ja näkee minussa Jeesuksen kelpaavuuden. Jumalan armo ei ole ainostaan antanut minulle kaikkia syntejäni anteeksi, vaan siinä armossa on myös muuttava ja vapauttava voima. Elämäni ei ole uskontulonkaan jälkeen ollut yhtä ruusuilla tanssimista, mutta nyt voin käydä taivalta Jumalan voimassa ja Hänen kanssaan. On myös huojentavaa, että Jumala on Sanassaa luvannut että Hän vie loppuun sen hyvän työn minkä on minussa aloittanut. (Fil. 1:6). Ihanaa on myös huomata kuinka Herra muuttaa minua päivä päivältä yhä enemmän siksi ihmiseksi miksi minut on luotu. En ole muuttunut muiden kopioksi, kuten aluksi pelkäsin, eikä Jumala ole muuttanut minun persoonaani, hionut toki vääriä särmiä pois luonteestani ja Hän jatkaa sitä työtä edelleen. Elämästäni ei ole tullut uskoontulon myötä tylsää, elämä on yhtä seikkailua Pyhän Hengen johdatuksessa ja tälläinen elämä on aidosti se ihmisen sydämen kaipuu. Meidät on luotu elämään yhteydessä Isään Jumalaan, kaikki muu on epäluonnollista. Herra on totisesti hyvä.